Perustaidot QBasicilla 90-luvulla

Kun pikkupoikana halusin tehdä tietokonepelejä itse, päädyin perehtymään QBasiciin. Sillä tulikin tehtyä kaikenlaista; tekstiseikkailuista ihan graafisiinkin peleihin. Olisin varmaan aikoinaan pyrkinyt suoraan ohjelmointialalle, jos ei IT-alan opiskelemiseen pääsyä olisi vielä tuohon aikaan tehty ainakin kotipuolessani Vaasan seudulla varsin hankalaksi.

Media-assistenttikoulutuksia sen sijaan nousi 2000-luvun alussa kuin sieniä sateella ja kaikki vähänkin taiteellisesti lahjakkaat ja uravalinnoiltaan eksyneet nuoret niihin tiensä löysivät, vaikka aika harvaa se koulutus kuitenkaan sitten lopulta työllisti.

Minun erikoistumiseni media-assistenttina oli tietokoneanimaatiot. Kovin kunnianhimoisesti en silti nimenomaan tietokoneanimaatioiden pariin pyrkinyt, vaan asuin 13 vuotta työttömyyden kyllästämässä Espanjassa yrittäen työllistää itseäni kaikenlaisella muulla. Noihin vuosiin mahtuu varsin värikäs kirjo kaikenlaista tarjoilijan töistä, musiikin tilaustöihin, kuvankäsittelyyn, graafiseen suunnitteluun, transkriptioihin ja käännöstöihin.

 

Takaisin suomeen ja ajatus uudesta urasta

Kun vuoden 2020 loppuun mennessä päätös Suomeen palaamisesta oli kypsynyt riittävästi, oli minulle käynyt myös selväksi, että yhtä lailla jo pitkään kytenyt ajatus uuden uran opiskelemisesta oli myös saatava päätökseen. Päätöksenteon painolastina oli se, etten missään nimessä neljän kympin korvilla haluaisi opiskella enää mitään huonosti työllistävää ammattia.

Uutena vuotena, kun ammatillisen tulevaisuuteeni synkkyyden pystyi jo ihan ilman tinan valamistakin hahmottamaan, varasin ajan videotapaamiseen TE-palveluiden uraohjaajan kanssa. Tuo tapaaminen oli helmikuussa 2021 ja tuolloin pyörittelimme joitain vaihtoehtoja, mutta kyllä kaikista päällimmäisenä oli tuo, minun mielessäni jo pidempään kummitellut ajatus palata lapsuuteni intohimoon. Taustalla vaikutti myös yksi Java-kurssi, jonka olin käynyt, ihan vain kokeillakseni miltä ohjelmointi tuntuisi. Samana päivänä keskustelimme pitkään lapsuudenystäväni kanssa, joka oli jo ollut tällä alalla vuosia. Se keskustelu oli ehkä vielä tuota uraohjaustakin voimakkaampi sysäys, sillä sen kautta sain vahvistusta ajatukselle, että soveltuisin alalle, että aikaisemmasta osaamisestani olisi siinä hyötyä ja vinkkejä siitä, mihin kannattaisi – visuaalisen taustani huomioon ottaen – tuolla alalla keskittyä ja millaisia asioita opiskella – aluksi vaikka itsenäisesti.

 

 Amon Kivineva suunnittelee ohjelmistoja koiransa Kekkosen kanssa.

 

Itseopiskelu kantaa hedelmää

Muutettuani Suomeen saman vuoden maaliskuussa, aloitin heti itsenäisen opiskelun JavaScriptin ja TypeScriptin osalta. Käsitteet jäivät vielä tuossa vaiheissa melko vieraiksi. Opettelin erityisesti  raa’an tekemisen kautta, erityisesti itse keksimieni harjoitustöiden avulla. Näin opin mekanismeja lähinnä päällisin puolin. Samalla pyrin pitämään silmäni auki josko Pirkanmaalla, jonne olin kesäkuussa muuttamassa, avautuisi sellainen koulutus, joka sopisi minulle sekä itse sisältönsä, että kestonsa puolesta.

Loppukesästä tuo tilaisuus tuli, kun TE-palveluiden sivuille ilmestyi Pirkanmaan alueelle kaksikin muutaman kuukauden kestävää, intensiivistä ja suoraan työelämään tähtäävää Full Stack-koulutusta. Hain molempiin, pääsin molemmissa haastatteluun ja pääsykokeeseen, ja lopulta yllätyksekseni jouduin sellaisen positiivisen ongelman eteen, että jouduin valitsemaan kumpaan menen.

Valitsin Ideal Learningin ensisijaisesti siksi, että Ideal Learning antoi itsestään hyvin rennon ja helposti lähestyttävän kuvan. Opetuksesta sai esimakua jo osallistumalla Ideal Learningin järjestämään pääsykoepreppaukseen. Lisäksi jotkut käytännön asiat lisäsivät painoa vaakakupissa, kuten se, että koulutukseen pystyi osallistumaan täysin etänä. Ilman sitä olisi pitänyt rampata 40 km päivittäin Tampereelle edestakaisin.

 

Kokemuksia Ideal Learning Oy:n kurssista

Itse kurssi alkoi sitten lokakuussa 13:sta oppilaan voimin. Suuri osa olivat Pirkanmaalta mutta etäsuorittaminen mahdollisti sen, että mukana oli oppilaita myös Joroisilta, Kuopiosta ja Helsingistä. Pääsykokeella oli varmistettu että kaikilla oli riittävät valmiudet opiskella ohjelmointia, mutta muuten lähtötason suhteen oppilaita oli ihan aloittelijoista, jo varsin kokeneisiin, joilla oli takataskussa jo työkokemustakin alalta.

Tavanomainen opiskeluviikko sisälsi 3 varsinaista opetuspäivää ja 2 harjoitustehtäväpäivää. Opetuspäivinä kävimme kouluttajan kanssa läpi uusia asioita, syvennyimme lisää jo aiemmin opittuun tai tarkastimme harjoitustehtäväpäivinä tekemiämme harjoitustehtäviä. Harjoitustehtäväpäivät olivat itsenäisen opiskelun päiviä, jolloin pääsimme kokeilemaan oppimaamme käytännön harjoitusten kautta. Myös noille päiville oli varattu noin tunti kouluttajan kanssa, jolloin pääsimme pyytämään apua ongelmatilanteissa, joita tulikin vastaan hyvin usein.

Minä opin parhaiten itse tekemällä, joten minulle tämän tyyppinen opiskelu toimi todella hyvin. Varsinaista opetusta kuunnellessani ja katsoessani sain suuntaviivat ja käsityksen siitä, mitä ollaan tekemässä, mihin ollaan pyrkimässä ja miten, mutta itselläni varsinainen oppiminen tapahtui aina siinä vaiheessa kun pääsin itse kokeilemaan koodailua ja kokemaan sen suhteen sekä onnistumisia, että epäonnistumisia, joista jälkimmäiset kokemukset olivat monesti vielä arvokkaampia kuin ensimmäiset.

Se, että sai jonkun ohjelman toimimaan - niin voitonriemuinen asia kuin se olikin - ei vielä ollut prosessin päätepiste, sillä seuraavana päivänä toistemme harjoituksia läpikäydessä aina kävi ilmi, miten monella tavalla saman ongelman saattoi ratkaista ja mitä eri puolia eri ratkaisumalleissa oli. Näistä keskusteluista jäi monia opetuksia takkiin ja toisaalta pystyi harjoittelussakin sitten helpommin ymmärtämään erilaisten ratkaisujen mekaniikkaa ja tarkoitusperiä.

Minun ilokseni koulutus sisälsi paljon asiaa Reactista, joka oli juuri se työkalu, jonka pariin ystävänikin oli jo helmikuussa minua kannustanut, mutta jonka mekanismia olisi kyllä ollut varsin vaikea omin avuin näin pystymetsästä tulevana sisäistää. Koulutuksessa toki käytiin läpi myös monia muita osa-alueita, kuten mm. SQL-tietokantoja, websocketteja, ja testaustyökaluja.

 

Kokemuksia työharjoittelusta

Koulutuksen jälkeen oli vuorosssa 4:n kuukauden työharjoittelu. Harjoittelupaikka löytyi ohjelmistotalo Trinerialta, jolla on toimistot sekä Helsingissä, että Vaasassa. Myös heille pystyin tekemään töitä etänä, mutta kävin molemmilla toimistoilla aina välillä tekemässä lähipäivän tai kaksi. Yleisesti ottaen etätyön huono puoli on sosiaalista yhteenkuuluvuutta kasvattavien kahvihuonekeskustelujen puuttuminen, joten jo senkin takia oli mukava käydä välillä tapaamassa työkavereita. Livetapaamisien jälkeen kynnys kysellä ”tyhmiä” keneltä tahansa tiimikavereilta laski huomattavasti.

Neljä kuukautta oli toki varsin lyhyt aika käydä läpi softakehityksen saloja ja työharjoittelun ensimmäisinä päivinä jännitti, että osaankohan mitään. Ensimmäisessä projektissa itsenäiseen työhön alkuun pääsemisessä minua auttoi parikoodailu, joka oli hyvä tapa saada kiinni jutun juuresta. Sillä tavalla ei tarvinnut heti aluksi yksin yrittää selvittää projektin rakennetta. Kun se ”mistä täältä löytyy mitäkin”-kysymys projektin osalta alkoi valottua, sitä alkoi löytää niitä samankaltaisia logiikoita, joita jo kurssilla pyöriteltiin. Niistä tutuista siimoista olikin helpoin aluksi tarrata kiinni ja lähteä itsenäiseen työhön pienten, yksinkertaisten tehtävien avulla. Siitä sitä sitten päivä päivältä ymmärrys projektia kohtaan lisääntyi ja omaa tekemistään saattoi laajentaa koko ajan lisää.

 

Harjoittelun päätteeksi töihin

Trineria oli työharjoittelupaikkana erinomainen. Siellä pääsin tekemään juuri sellaisia hommia, mihin eniten  kurssilla olin valmiuksia ammentanut ja joista eniten nautin, eli Reactin fronttihommia. Toki myös välillä vähän bäkkäripuolella kävin seikkailemassa ja kokeilemassa siipiäni. Muutenkin Trinerialla vallitsee todella hyvä ilmapiiri, jossa työharjoittelijakin otettiin ensimmäisestä päivästä alkaen erittäin lämpimästi vastaan ja integroitiin sujuvasti osaksi tiimiä.

Hyvin nopeasti harjoittelun myötä syntyi vahva toive siitä ettei työskentelyni näin mukavassa paikassa päättyisi harjoittelun jälkeen ja onnekseni toiveeni toteutui; jatkan Trinerialla nyt junior software developerina. Paljon on toki vielä opittavaa, mutta eipä se opittava varmasti ikinä tällä alalla lopu ja jatkuvasti huomaa sisäistävänsä jotain uutta. Kauas on kuitenkin kahdeksassa kuukaudessa matkattu.

 

Amon Kivineva

Kirjoittaja on 2021-2022 Full stack -kurssin opiskelija ja ohjelmistosuunnittelija. Järjestyksessään viides, vuoden 2022 kurssi alkaa 3.10.2022. Haku kurssille aukesi 1.7.2022. Lisätietoja löydät tästä Opi laatimaan toimivia, turvallisia ja ylläpidettäviä ohjelmistoja - reaaliaikaisella etäopetuksella päästiin erinomaisiin tuloksiin    

 

Etäopiskelua Ylöjärven suunnalla. Voiko tässä maisemassa syntyä muuta kuin hyviä ratkaisuja?