Moni vanhempi pohtii josko ohjelmointi olisi jälkikasvulle soveltuvaa puuhaa. Tasavallan hallitus on tehnyt selväksi, että ohjelmointi on ja pysyy peruskoulun opintosuunnitelmassa. Tiedän, että siskoni lapset pitäisivät ohjelmointia mitä tylsimpänä hommana, sillä motivaatio ohjelmointiin ei synny yks kaks, vaan ajan kanssa, jos on syntyäkseen. 

Ohjelmoinnin opetukseen liittyvästä motivaatiokeskustelusta onkin unohtunut ehkä yksi tärkeä seikka. Nimittäin se, että kiinnostus ohjelmointiin voi syntyä vasta, kun sen eteen on tehnyt riittävän määrän töitä – harjoitellut ja harjoitellut, erehtynyt ja yrittänyt ja erehtynyt. Palo syntyy oivallusten kautta, ei niinkään robotin liikkeestä tai peliohjelman sykkeestä. 

Kokemukseni mukaan motivaatio jatkuvaan ohjelmoinnin oppimiseen voi syntyä vain tiettyjen kynnystaitojen omaksumisen jälkeen, jos se on ylipäätään syntyäkseen. Ohjelmoinnin ”kokeileminen” ei siis vielä kerro, innostuuko ohjelmoinnista vai ei. Ohjelmointia opiskelevaa kannattaakin kannustaa sitkeyteen ja periksiantamattomaan harjoitteluun. Ohjelmointiin pätee sama kuin matematiikkaankin – kiinnostus lisääntyy oppimisen myötä, vaikka alussa asia ei niin hehkeältä tuntuisikaan. 

Vuosien varrella lukuisia koulutuksia vetäneenä olen törmännyt aikuisopiskelijoihin, jotka ajattelevat, että ohjelmoinnin teemat tapaavat muuttua sitä mielenkiintoisimmiksi, mitä paremmin niistä pääsee perille. Moni koulutuksiin osallistuva tietää, että taitojen ja tietojen karttuessa paranee yleensä myös motivaatio, samalla kun ohjelmoitava käsitekokonaisuus pysyy paremmin hallinnassa. Ohjelmointitaitojen kehittymisen ympärille syntyy hyvän kehä. 

Ohjelmointia ”myydään” monissa yhteyksissä ”helppona” taitona, mitä se ei perustasollakaan ole. Töitä on tehtävä nimen omaan muutamien peruskäsitteiden parissa ja loppujen lopuksi ainoa tapa päästä sisään ohjelmointiin on kirjoittaa koodia itse. Tässä pätee sama kuin matematiikassakin – laskemaan ja ajattelemaan on vaan opeteltava, sitä eivät robotit puolestamme tee. 

Kokemukseni ohjelmoinnin oppimisesta perustasolla on hyvin samanlainen kuin matematiikan oppimisesta. Aikaa on kulunut ja harjoitukset on pitänyt tehdä, oppitunneillakin on hyvä olla ollut mukana. Aikalaiset komppaavat – aikaa on tarvittu, eikä fiksuimmastakaan ole tullut ohjelmoijaa harjoittelematta. Kyse ei ole muutamista kymmenistä, vaan tuhansista tunneista.

Nohevimmille peruskoulun opiskelijoille voi hyvä motivaation lähde olla helppouden ja pelillisyyden sijaan se, että ”tylsien” kynnystaitojen oppimisen jälkeen aukeaa ihan toinen maailma. Nämä taidot voi oppia vain itse koodia kirjoittamalla ja ohjelmiensa edesottamuksia seuraamalla.  

 Selma-koira on löytänyt oman paikkansa yhteiskunnassa.  

.